AJANKOHTAISTA
Ota yhteyttä!

Ota yhteyttä!


Taustaa

Lääkkeet poistuvat elimistöstä pääsääntöisesti erittymällä munuaisten kautta tai hajoamalla maksan entsyymien vaikutuksesta. Koska sekä munuaisten että maksan toiminnassa on yksilöllistä vaihtelua, yksilöllisen annoksen ja lääkkeen sopivuuden arvioimiseksi tieto munuaisen ja maksan toiminnasta on tarpeen. Munuaisen toimintaa voidaan mitata varsin luotettavasti määrittämällä kreatiniini.

Maksassa on kymmeniä eri entsyymejä ja kemikaalien hajoamisreittejä, eikä ole olemassa yksittäistä testiä, joka kertoisi yleisesti maksan kyvystä poistaa lääkeaineita. Kymmenistä maksan entsyymeistä osa on erityisen tärkeitä lääkeaineiden poistamisessa. Ns. sytokromi P450 -entsyymit ovat keskeisessä asemassa lääkeaineiden poistamisessa. Näistä osaan liittyy merkittävää geneettistä vaihtelua entsyymin tehossa. Tämän vuoksi eri yksilöiden kyky sietää samaa lääkeannosta voi vaihdella merkittävästi. Geenitestin avulla voidaan yksilöiden erot tunnistaa ja tämän tiedon perusteella lääkeaineet voidaan valita ja annostella yksilöllisesti. Näin voidaan välttää merkittävä määrä lääkkeiden haittavaikutuksia ja vähentää terveydenhuollon kustannuksia. Koska geenitestin tieto on pysyvä, sen hyöty on elinikäinen, kun se on kerran määritetty.

Käyttö potilastyössä

Tieteellinen näyttö farmakogenetiikan hyödyistä on kiistaton. Monessa lääkkeessä on jo varoitus, jossa rajataan lääkkeen käyttöä varoittamalla sen soveltumattomuudesta osalle potilaista. Farmakogenetiikalla on merkitystä n. 18 %:lla resepteistä. Suuri osa lääkeaineista on yleislääkärin paljon käyttämiä, joten farmakogenetiikan käyttö potilastyössä on jokaisen lääkärin arkea yleislääkäristä erikoislääkäreihin.

Kysymyksiä ja vastauksia

Farma-D:stä hän oli sitä mieltä, että se olisi periaatteessa hyvä tehdä kaikille, mutta rahat eivät tietenkään riitä tähän, joten miten valikoida ne potilaat, kenelle tämän tutkimuksen voisi määrätä?


Näihin päiviin saakka potilaat ovat saaneet lääkkeen ilman farmakogeneettistä tutkimusta ja sivuvaikutuksien perusteella lääkitystä on tarvittaessa muutettu. Jos lääke sopii potilaalle, ei kannata jälkikäteen lähteä potilasta testaamaan. Terveysportissa on lääkekohtaisesti suositukset farmakogeneettisen testin tekemiseksi. Kliinisen merkityksen perusteella ne on koodattu neljään kategoriaan, joista merkittävin ”D” on koodattu myös punaisella värikoodilla. Alkuvaiheessa farmakogeneettinen paneeli tulisi tehdä seuraaville potilaille:

  • potilas, jolle aloitetaan lääkeaine, jossa on farmakogeneettinen suositus ”D” ja suositeltava geeni sisältyy B-Farma D -paneeliin.
  • näitä lääkeaineita ovat mm. amitriptyliini, doksepiini, klomipramiini, klopidogreeli, kodeiini, metoprololi, nortiptyliini, paroksetiini, propafenoni, simvastatiini, tioridatsiini, trimipramiini.
  • tämän lisäksi potilaille, joilla on käytössä klopidogreeli infarktin estoon. N. 30 %:lla teho on heikko ja näille suositellaan tehokkaampaa vaihtoehtoa (tikagreloli)

Tämän kohderyhmän testaamisella saadaan välittömiä hyötyjä haittavaikutuksiin liittyvien tutkimusten ja käyntien vähenemisenä.

Jos asiakas käyttää useita lääkkeitä ja yksi niistä on simvastatiini, eikä se tutkimuksen mukaan sovi, niin mitä tilalle?


Suositukset tulevat B-Farma-D -tutkimuksen lausunnossa genotyypin mukaisesti. Samat tiedot voi myös tarkistaa Terveysportista, jossa on käytettävissä lääketietokanta farmakogenetiikka. Esimerkiksi simvastatiinin suositukset ovat:

Osittain heikentynyt toiminta

Tällä genotyypillä simvastatiinin aiheuttamien lihashaittavaikutusten riski on kohonnut. Aloita alennetulla annoksella tai harkitse vaihtoehtoista statiinia (fluvastatiini, pravastatiini tai rosuvastatiini); harkitse säännöllistä kreatiinikinaasiseurantaa.

Heikentynyt toiminta

Tällä genotyypillä simvastatiinin aiheuttamien lihashaittavaikutusten riski on huomattavasti kohonnut. Aloita alennetulla annoksella tai harkitse vaihtoehtoista statiinia (fluvastatiini, pravastatiini tai rosuvastatiini); harkitse säännöllistä kreatiinikinaasiseurantaa.

Onko tieto vain suuntaa antavaa vai kertooko se jotain faktaa?


Sytokromi P 450 -järjestelmän keskeinen osuus lääkkeiden poistumisessa on tunnettu jo vuosikymmenten ajan. Kutakin eri entsyymiä koodaava geeni tiedetään ja geenin variaatiot on varsin hyvin tunnettu. Tämän takia farmakogeneettinen tieto on huomattavasti luotettavampaa, kuin esim. useimmat sairausriskejä ennustaviin geeneihin liittyvä ennusteet. Geenistä riippuen luotettavuus vaihtelee välillä 60 – 95%. Vaikka testillä ei saada kaikkia D-luokan potilaita kiinni, voidaan testillä merkittäväsi vähentää lääkehoidon epäonnistumisen riskiä.

Lääkäreille on haasteellista päättää tehdä paneelia, jos on kiinnostunut vain yksittäisestä testistä. Heille ei ole täysin selkeää kuvaa kenelle ja milloin tutkimus olisi perusteltu. Kenelle yleislääkärin kannattaa tehdä paneeli eikä esimerkiksi yksittäistä geeniä.


Yleensä potilailla on käytössä useampia lääkeaineita nyt tai tulevaisuudessa. Kun kerralla tehdään näytteestä se, mikä siitä on kohtuullisella kustannuksella tehtävissä, tutkimus palvelee parhaiten potilaan loppuiän lääkityksessä. Jos farmakogeneettinen testi tehdään, kun haittavaikutus (esim. simvastatiinin lihaskipu) on jo ilmaantunut, voidaan tehdä yksi geenitesti ja varmistaa oliko syy potilaan genotyypissä. Tällä ei kuitenkaan saavuteta positiivista kustannusvaikuttavuutta. Hyödyt saadaan ennakoivalla testaamisella ja silloin paneeli on perusteltu.